Lähde vaellukselle - ei näin!

Innostus vaellukseen tuli viime viikon sunnuntaina. Samana iltana tietenkin päätettiin 2.3 km kokemuksella, että viikon päästä lähdetään matkaan ja kierretään 59km lenkki kahdessa päivässä. Maanantaina sitten rinkkojen ja retkikeittimen ostoon, aika edullisesti selvittiin, rinkoiksi ostettiin samallaiset Savotta merkkiset rinkat, joissa hinta-laatu suhde oli kohdillaan. Koitin toki selkään myös Fjällrävenin yli 300 euron rinkkaa. Koko viikko suunniteltiin ja pakkailtiin rinkkaa ja yritettiin saada sopimaan kaikki oleellinen.

Lauantaina sitten matkaan koirasalmelta päämääränä Valvatin autiotupa. Ensimmäiset 10 kilometriä säädettiin mun rinkkaa, välillä ei kulkenut henki, kädet ei liikkuneet tai ne laahasivat maata, saaden minut näyttämään neandelilaiselta alkuasukkaalta. Keli oli aivan mahtava ja maisemat hienot. Eläimiä ei nähty, kaakattavaa riekkoa lukuunottamatta, mutta tuoreita jälkiä kylläkin. Sen verran hauskaa meillä oli, että eläimetkin olivat katsoneet parhaaksi ottaa hieman etäisyyttä.

Ensimmäinen ruokatauko pidettiin Sysilammella, retkikeittimellä pastaa sienikastikkeessa ja vähän leipää siihen sivuun. Kahvitkin keitettiin ja sitähän tuli meille kolmelle jaettuna, kaikille noin kolme ruokalusikallista.

Viimeiset 10 km olivat minulle liikaa, sattui lonkkiin, polviin ja jalkapohjiin. Jouni kantoi munkin rinkkaa välillä omansa lisäksi ja viimeiset kilometrit oli ihan kamalat ilman rinkkaakin. Jos olisin kantanut oman rinkkani viimeiset kilometrit, olis varmaan ollut pimeä, ennen perille pääsyä. 

Perillä Valvatin autiotuvalla. Ensiksi tuvan lämmitykseen ja ruokaa napaan. Minestronekeittosta ei tullut kenenkään suosikki, mutta sillä kertaa kattila kuitenkin tyhjeni. Seuraavaksi suuntasimme saunan lämmitykseen ja veden kantoon kaivolta. Ilta alkoi hämärtyä ja kun miesväki pääsi saunasta oli jo ihan pimeää. Iltapalaksi pönttöuunissa paistettua makkaraa ja makuupussiin nukkumaan. Nukkuminen taisi olla kaikilla vähän niin ja näin.

 Aamu kuitenkin tuli ja kuuden maissa kömmimme ylös tulien laittoon ja puuron keittoon. Heti aamulla tuli jo selväksi, että minä en ainakaan pysty kävelemään rinkka selässä 30 kilometriä. Hetken siinä jahkailtiin ja päädyttiin siihen, että joku saa tulla meidät hakemaan. Pieni lenkki ilman rinkkoja tehtiin lintutornille ja sitten ruoan jälkeen autokyytiä vastaan rinkkojen kanssa. Viimestään tässä vaiheessa tiesin, että päätös oli oikea. Muutaman kilometrin jälkeen askel oli jo tosi raskas.

Reissu oli kaikesta huolimatta hauska ja onnistunut. Ylitin itseni vaikka matka jätettiinkin puolivälissä kesken. Kipinä vaellukseen on sytytetty. Ensi kerralla viisaampana reissuun!