maanantai 15. syyskuuta 2014

Vaellusreissu 13.9-14.9.2014

Lauantai aamuna saavuttiin Valkeiselle ja ensimmäisenä huomattiin, että takarenkaasta kuuluu kova sihinä ja alettiin sitten renkaan vaihtoon. Rengas oli korjattavana juuri pari viikkoa sitten ja taas oli terävä kivi painunut renkaasta läpi, olisikohan siinä joku valmistusvirhe?! No rengas saatiin vaihdettua ja päästiin matkaan.


Raatejärvelle 14.5 km. Alkumatka meni rinkkoja säädellessä ja kenkiä vaihdellen. Alkuun mahtui aika pitkästi kävelyä ihan hiekka ja metsäautotietä.


Ruutanassa vaihdettiin taas kenkiä, vaelluskenkgät ja lenkkarit vuorotellen.



Reitti oli aika huonossa kunnossa osan matkaa. Todella tiheää pusikkoa, sillat oli huonossa kunnossa tai jopa välillä romahtaneet kokonaan. Tai sitten niin kivikkoista, että eteneminen oli tosi hidasta. Tuli mieleen siinä kulkiessa, että jossain taisi lukeakkin, että Peuran polun loppupätkä on heikossa kunnossa.




Reittiä on alettu luultavasti kunnostaa, koska monessa kohdassa löytyi ihan uudet pitkospuut. Tässä alla autiotuvalle on matkaa n. 400m.


Perillä! Aivan mahtava fiilis! Paikka oli aivan mahtavan näköinen. Matka oli aika sopiva, joka paikkaan sattui, mutta liikuntakyky säilyi ihan hyvänä :) Perillä alettiin sahata ja pilkkoa puita, että saatiin nuotio tehtyä ja ruoka tulille. Samalla pilkottiin puut saunaa varten. Matoja etsittiin onkeen, muttei löydetty yhtään..ensikerralla voisi ottaa muutaman matosen  taskun pohjalle.



Ilta kului tikkaa heittäen, saunoen, uiden ja makkaraa paistaen. Pimeä tulikin aika yllättäen ja puolen yön maissa oltiin autiotuvassa nukkumassa.


Aamu vakeni tuulisena. Aamutoimia, puuron keittoa ja pakkausta. Kymmenen aikoihin päästiin matkaan. Matkaa Petäjämäen ulkoilukeskukseen oli 14 km. Matka sujui hyvin, muutamia pieniä taukoja pidettiin ja ruokaa keitettiin Mustajärven taukopaikalla. Siitä oli matkaa vielä 5 kilometriä. Loppumatkasta hirvikärpäset tekivät hyökkäyksen ja kopina vain kävi.. jatkuvasti niitä sai kaivaa hiusten seasta ja paidan alta. Viimeiset kilometrit pururataa pitkin.


Hieno reissu.

4 kommenttia:

  1. Varmasti mahtava kokemus, mutta ettekö te pelkää karhuja? Mulla tahtoo mehtäänmeno pelottaa. Jotenkuten uskallan marjassa tai sienessä käydä mutta syvälle metsään pelottaa mennä.

    VastaaPoista
  2. Ei pelota, mutta yksin en varmaan tohtisi kuitenkaan lähteä. Jotenkin aattelen, että ne kuulee ihmisen ja kiertää kauempaa..aika harvoin niillä on varmaan tarvetta ihmisen päälle hyökätä?! tai sitteen oon tyhmänrohkea :D

    VastaaPoista
  3. Oliko teillä joku kääpiö mukana? Viimeisessä kuvassa näkyy selvästi...

    VastaaPoista
  4. :D oho, hauskasti sattunut...tuo mäki oli tosi jyrkkä, tuossa kuvassa näyttää ihan loivalta.

    VastaaPoista