Villasika on alkujaan unkarilainen maatiasrotuinen sika. Se on rotuna lähes 300 vuotta vanha. Siat ovat siltä ajalta, kun ei ollut lämmitettyjä tiloja, vaan piti pärjätä ulkona. Villasika on suurikokoinen (200–300 kg), kiharakarvainen, hyvin terve ja karaistunut rotu.
Villasika voi elää vuoden ympäri ulkona, kunhan sillä on säänsuoja.
Ruokinnaltaan villasika ei eroa tavallisesta siasta muutoin kuin ruoan määrän suhteen. Villasika tulee toimeen huomattavasti vähemmällä. Jos villasikaa ruokkii kuten nykysikaa, se saattaa lihoa.
Luonteeltaan villasika on lempeämpi ja rauhallisempi kuin tavallinen sika. Aktiivisimmillaan se on aamulla ja illalla.
Elisabet ja Margareta ovat kotiutuneet meille hyvin. Kovasti ovat kesyyntyneet, antavat rapsutella ja tulevat jopa syliin asti. Ruoaksi tarjoillaan aamuin illoin kaurajauhoista tehtyä velliä, joka onkin possujen suurta herkkua. Melutaso nousee kyllä kivasti, jos ei ruoka tule salamana kärsän eteen. Possut ovat ihan mahtavia otuksia, joita ei voi oikeen verrata mihinkään muuhun eläimeen.. niiden kanssa istuskellessa tuolla aitauksessa ei tuu tylsää..kokoajan niillä on joku projekti meneillään, juostaan, revitään, riehutaan, tongitaan, kannetaan, syödään, kiipeillään.. Ja sitten yhtä-äkkiä tulee väsy ja kaivaudetaan masut vastakkain lämpölampun alle koisimaan.
Ensi keväänä, kun rautakanki pystyy maahan, olisi tarkoitus tehdä näille oma tarha ja koppi. Mietinnässä on vielä miten, mistä ja minne..Joka tapauksessa johonkin missä on oja tai muu märkä kohta, jotta pääsevät kunnon kurakylpyihin :)
Nämä possuset olisi tulevaisuudessa tarkoitus astuttaa villasika karjulla. Karju on vielä hankkimatta, mutta astutus onkin ajankohtainen vasta kun possuset ovat n. vuoden vanhoja. Eli jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, possuvauvoja olisi vipeltämässä kesällä 2015.